Päätin perustaa blogin, miksi? Koska haluan purkaa ja kertoa tunteitani raskauden aikana. Haluan kertoa millaista se on, mitä tunnen ja miksi olen raskaana.

Seurustelin poikaystäväni kanssa 8 kuukautta ja 6 päivää. Kun olimme seurustelleet 8 kuukautta, kerroin raskaudestani. Olin silloin neljännellä viikolla. Raskaudesta kertominen tuntui siltä, kuin kivi olisi vierinyt pois sydämeltäni. Poikaystäväni suhtautui siihen alkuun tietenkin hämmästyen, mutta sitten iloisesti. Kuuden päivän kuluessa hänen mielensä muuttui ja erosimme, ihan sopuisasti, hän tietää että tunnen häntä kohtaan pettymystä ja jopa vihaa. Hän lupasi kuitenkin olla läsnä lapsen kasvamisessa ja auttaa taloudellisesti, jos haluan niin. Taloudellinen apu tulee tarpeeseen enemmän kuin uskottekaan, koska olen erittäin huonoissa väleissäni vanhempieni kanssa, eivätkä he auta vaikka rahaongelmat painavat mieltä. Ystävieni vanhemmat ovat tukena heille, minun vanhempani eivät minulle. En tiedä miten kertoa tästä heille, ehkä he saavat itse päätellä. Mutta sillä ei kai ole vielä kiire.

Raskaus ei siis ollut tahallinen. Käytimme poikaystäväni kanssa ehkäisyä, kondomi laitettiin paikalleen niinkuin ennenkin. Jokin meni vaan vikaan.

Abortti oli mielessäni siitä asti, kun sain selville olevani raskaana. Luin kuitenkin liikaa siitä vihasta, surusta ja ahdistuksesta ja kaikista niistä negatiivisista tunteita joita abortin jälkeen naiset itseensä kohdistavat, joten päätin, että lapsen synnyttäminen on minun vaihtoehtoni. En ole koskaan halunnut olla "teiniäiti". Halusin ensimmäisen lapsen kun olen päälle 20. Niin että olisin töissä ja kaikki olisi sinänsä hyvin. Tai jotain. En ole koskaan haaveillut suurperheestä, koirasta ja omakotitalosta järven rannalla. Haluan jotain sellaista, että vaikka rahatilanne pettäisi, olisi jotain minkä päälle laskeutua. Tiedän, että tämä saattaa johtaa minut kusisiin tilanteisiin varsinkin rahan kanssa, mutta uskon selviäväni. Olen päättäväinen ja vahva persoona. Ystäväni sanovat minulle, että olen johtajasielu enkä lannistu helposti. Toivon noiden  piirteiden säilyvän itsessäni.

Minulla on hyviä ystäviä joihin voin turvata. Pystyn luottamaan heihin. Heille aion kertoa heti, kun olen kerännyt hetken rohkeutta.